kerrottakoon heti, että otsikko on sarkastinen. Appivanhempani eivät ole minulle aivan hirvittävän armaita. Toden puhuakseni he ovat saavuttaneet jo sen rajan, että en jaksa enkä viitsi välittää...Minulle on kertakaikkisesti parhainta silloin, kun en ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Vaikka he asuvatkin parin sadan metrin päässä, niin voi mennä kolmekin kuukautta, etten heitä näe. Praise the Lord siitä!
Tässä muutamia syitä ja oikein kunnon vuodatusta siitä, miksi niin paljoa en heistä välitä. Huomautettakoon, että toisaalta kyllä ymmärrän heitä (varsinkin anoppiani), mutta...
Appi: Luulen, että jokainen ns. hyvä teko, jonka hän tekee, on tehty sillä taka-ajatuksella, että hän voi kehua kaikille, kuinka hän on sitä ja sitä auttanut. Hän on päällepäsmäri, jonka mielestä kukaan muu ei osaa tehdä asioita niin hyvin kuin hän osaa. Hän on erottanut Anopin kaikista Anopin ystävistä, sallii Anopin juopottelun ja ajaa häntä siihen. Hän vahtii ja kyttää. On ylihysteerinen. Häneen sopii sananparsi: "Paljon puhetta, vähän tekoja".
Kun Likka oli nuorempi, ja me emme asuneetkaan edes saman katon alla Miehen kanssa, haki Appi Likan aina kouluun. Koulu oli tien toisella puolella. Appi siis ajoi kaksi kilometriä autolla, puki kakkosluokkalaiselle vaatteet päälle ja talutti kädestä pitäen tien yli kouluun! Kun koulu loppui, haki hän Lika pois. läksyt tehtiin yhdessä. Sillä seurauksella, että 6. luokalla Likan matematiikan taidot olivat 4. luokkalaisen tasolla ja kognitiiviset taidot 3. luokkalaisen. No, ei varmaan kaikki ole Apen syytä, mutta kuitenkin....
Kun muutimme yhteen, sama menoi jatkuin, kunnes kielsin Appea tulemasta meilla aamulla. Mielestäni ja siis Miehenkin mielestä Likan oli osattava itse mennä joko pyörällä tai bussilla kouluun (muutimme siis kauemmas koulusta). Pitkin hampain siihen suostuttiin. Nyt kun Likka on seiskalla menee hän aina ukin kyydissä kouluun ja takaisin. Ei nääs jaksa kävellä, mennä busilla tai pyörällä...Likka käyttää ukkiaan hyväksi ja tämä sallii sen. Ja se rai-vos-tut-taa!! Tosin hipihiljaa olen oppinut sen, että parempi olla puuttumatta noihin asioihin...itselle tulee vaan harmia.
Kaiken yllä mainitun lisäksi Appi tavallaan mustamaalaa vaimoaan eli Anoppia ja käyttää Likkaa siinä heidän välissään puskurina. Silloin kun Likka oli nuorempi ja ehkä hieman helpommin johdateltavissa, niin Appi vei Likan heille aina silloin kun Anoppi oli humalassa tai oli enteitä siitä, että tämä saattaa vetää tumut. Appi sanoi aina, että kun Likka on siellä, niin Anoppi ei heittäydy niin pahapäiseksi. Lisäksi Appi soitteli ja soittelee edelleenkin Likalle, että Anopilla on paha mieli ja hän itkee täällä kun et tule käymään. Tosi kivaa lapsen kuulla se! Tästä käytöksestä on tapeltu ja vängätty, mutta Mies ei suostu koskaan sanomaan Apelle sitä RUMAA, VIIMEISTÄ SANAA!
*********************************
Tässähän tulee vuodatusta kerrakseen. Ja vasta olen päässyt Appeen. Huomenna Anoppia.
