Kirjoitin jo noin kolme-neljä vuotta sitten tätä blogia. Sitten tuli hermostus. Sattui ja tapahtui ja kirjoittelu jäi. Tuntui, ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Ajattelin, että aina pitää olla jotain jännää ja mielenkiintoista, ja sitten kun sitä ei ollutkaan niin halu kirjoittaa laski kuin lehmän häntä. Mutta nyt olen siis takaisin!

Meillä Vantaan perämetsissä asustaa siis minä, Hintriikka, Mies ja Likka - miehen lapsi. Lisäksi perheemme uusimpana, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, jäsenenä häärii kaikkeen aktiivisesti osallistuen Rekku. Rekku täytti marraskuun alussa vuoden.

Lisäksi lähipiiriin kuuluvat (liian)lähellä asuvat appivanhemmat, omat vanhempani (jotka asuvat nykyään liian kaukana), sisareni ja siskon lapset eli herrantertut. Samoin meillä pyörähtelee silloin tällöin joukko harvoja ja tarkoin valittuja ystäviä. Tai me pyörähtelemme heillä. Tää kun näyttää olevan tätä tää ikääntyminen, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen vie kaikki mehut niin, että vapaa-ajalla on maailman ihaninta olla kotona. Tai sitten olen vaan koti-ihminen.